Lattaritunnelmiin kirjamessujen kautta

Kävin tänään kirjamessuilla. Täysin suunnittelematta istuin kuuntelemaan amerikkalaisen kirjailijan Cecilia Samartinin esittelyä teoksestaan Señor Peregrino. (Osa haastattelusta on nähtävissä Samartinin facebook-sivulla.)

Samartin on kotoisin Kuubasta ja myös kirjassaan hän johdattaa lukijan latinalaiseen maailmaan. Päähenkilön, Jamiletin, selässä on iso verenpunainen syntymämerkki, jonka vuoksi häntä pilkataan. Kerätäkseen rahaa leikkaukseen hän työskentelee mielisairaalassa, jossa saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon. Kirja kertoo sekä nuoren naisen matkasta itseensä että herra Peregrinon pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan.

Myös psykoterapeuttina toimiva Samartin kertoi, että kirjantekoprosessiin kuului matka Espanjaan.  Hän halusi itse nähdä edellä mainitun pyhiinvaelluspaikan ja sinne johtavat tiet. Hän käveli noin sadan kilometrin pituisen pätkän ikivanhasta reitistä, joka on pisimmillään 780 kilometriä. Matkalla hän tapasi paljon ihmisiä. Heistä useat hakivat vaellukselta lohtua kokemiinsa vastoinkäymisiin. Samartin kuvaili matkaa hyvin uuvuttavaksi. Aina ei ehtinyt syödä kunnolla ja kroppaa kolotti. Mutta kilometrien myötä sekä kipu että arkiset huolet unohtuivat, ja elämä näytti selkeältä. Samartin kertoi uskovansa ihmeisiin ja ihmeisiin uskomisesta Señor Peregrinossakin on kyse.

Esittelyn jälkeen kävin ostamassa kirjan. Samartin signeerasi sen ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. Yhtäkkiä kirjailija kaappasi minut kainaloonsa ja joku räpsäisi kuvan. Kuulin, että kuva menee facebookiin. Jep, siellä se on.

Cecilia Samartin signeeraamassa kirjaa minulle

Kahdessa tunnissa Englantiin ja takaisin

Kävin viime torstaina Plymouthissa, Iso-Britanniassa katsomassa teatterinäytöksen A Disappearing Number. Matkaan kului vain reilut kaksi tuntia. Miten se on mahdollista?

Fyysisesti matkustin vain elokuvateatteri Maximiin, jossa on mahdollista nähdä Lontoon National Theatren esityksiä suorana lähetyksenä. A Disappearing Number aloitti NT Live –kauden ja sen yhteydessä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön tekstitys (englannin kielinen). Siitä on suuresti apua varsinkin joulukuussa, jolloin näytetään Shakespearin Hamlet.

Minulla oli varattu paikka parvelta. Astuessani sisään salin täytti kova hälinä. Katselin ympärilleni ja näin vain kaksi ihmistä. Puheensorina kuuluikin Theatre Royal Plymouthin salista. Valkokankaalla pyöri mainoksia tulevista näytelmistä. Kello 20.47 mainokset väistyivät Plymouthin yleisön tieltä. Ihmisiä valui sisään teatterin katsomoon. Kaksi parvea näyttivät jo täysiltä, mutta permannon paikoista oli vielä yli puolet vapaana. Ikäskaala näytti olevan laajempi kuin Suomen katsomoissa. Muutamaa jakkupukua lukuunottamatta ihmiset olivat pukeutuneet varsin arkisesti.

Ennen näytöksen alkua paikallinen emäntä esitteli näytelmän ja haastatteli sen ohjaajaa Simon McBurneyta. McBurney tokaisi rohkaisevasti, ettei katsojan tarvitse olla hyvä matikassa ymmärtääkseen näytelmää. Kappale nimittäin kertoo 1900-luvun merkittävimmästä matemaatikosta Srinivasa Ramanujanista, joka oli kotoisin Etelä-Intiasta. Vaikka näytelmässä vilisevät matemaattiset kaavat kiisivät ohi ymmärrykseni, itse tarina oli mukaansa tempaava. Syventyessäni näytelmään pääsin käymään myös Intiassa. Ennen kuin esitys edes alkoi, salin täytti intialaisen ruuan tuoksu. Hetken kuvittelin, että joku on keksinyt hajuelokuvan. Luultavasti kyseessä oli kanssakatsojan eväät, mutta ainakin se auttoi tunnelmaan pääsyssä.

Paikoin tunsin olevani enemmän elokuvissa kuin teatterissa, ja se johtui esityksen kuvaustavasta. Sen sijaan että valkokankaalla olisi näkynyt koko lava, näytettiin paljon lähikuvia. Hyvä! Ei tarvinnut ainakaan arvailla, mitä lavalla puuhataan. Varjopuolena oli se, että Plymouthin porukka rämähti yhtäkkiä nauramaan, emmekä me tienneet miksi. Hetkeä myöhemmin kamera ehti kuvaamaan oikeaa paikkaa ja mekin näimme, mikä oli niin hauskaa.

Pikavisiitti Englantiin oli kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Usein teatterissa käyvälle oli piristävää nähdä, miten ne tekevät sen suuressa maailmassa. Suosittelen!